Joni Ortio

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Joni Ortio
Joni Ortio vuonna 2014.
Joni Ortio vuonna 2014.
Henkilötiedot
Syntynyt16. huhtikuuta 1991 (ikä 33)
Turku, Suomi
Kansalaisuus  Suomi
Jääkiekkoilija
Lempinimi Ortsa
Pelipaikka maalivahti
Hanska vasen
Pituus 186 cm
Paino 84 kg
Seura
Seura Ässät
Sarja SM-liiga
Pelinumero 31
Pelaajaura
Pääsarjaura 2009–
Aik. seurat TPS (SML)
TuTo (Mestis)
KooKoo (Mestis)
Abbotsford Heat (AHL)
HIFK (SML)
Alaska Aces (ECHL)
Calgary Flames (NHL)
Adirondack Flames (AHL)
Stockton Heat (AHL)
Skellefteå AIK (SHL)
Vitjaz (KHL)
ZSC Lions (NL)
Barys Nur-Sultan (KHL)
HV71 (SHL)
NHL-varaus 171. varaus, 2009
Calgary Flames

Joni Juhani Ortio[1] (s. 16. huhtikuuta 1991 Turku) on suomalainen jääkiekkomaalivahti, joka pelaa joulukuun loppuun ulottuvalla sopimuksella SM-liigajoukkue Porin Ässissä. Ortion vahvuudet ovat hyvä reaktiokyky, paluukiekkojen ohjaaminen muualle, mailapeli, nopea sivuttaisliike ja joustavuus.[2][3]

Ortio aloitti uransa TPS:ssä, jossa häntä valmensi Urpo Ylönen. Hän voitti Suomen-mestaruuden TPS:ssä vuonna 2010. Ortio pelasi SM-liigaa myös HIFK:ssa ennen siirtymistään Pohjois-Amerikkaan NHL-seura Calgary Flamesiin, jossa hän pelasi yhteensä 37 NHL-ottelua vuosina 2013–2016. Lisäksi hän on pelannut Ruotsin ja Sveitsin pääsarjoissa sekä KHL:ssä kolme kautta.[3]

Maajoukkuetasolla Ortio on pelannut alle 18-vuotiaiden ja nuorten MM-kilpailuissa, ja ollut mukana kaksissa miesten MM-kilpailuissa vuosina 2013 ja 2017.[3]

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ortio on TPS:n kasvatti, mutta pelasi kauden 2007–2008 TuTossa. Hän voitti TuTossa A-nuorten I-divisioonan Suomenmestaruuden vuonna 2008 ja TPS:ssä A-nuorten SM-hopeaa vuonna 2009. NHL-joukkue Calgary Flames varasi Ortion kuudennella kierroksella 171. pelaajana kesäkuussa 2009. Samana kesänä hänet varasi myös WHL-joukkue Swift Current Broncos 44. pelaajana CHL:n varaustilaisuudessa.[3]

Ortio nostettiin TPS:n SM-liigarinkiin kaudeksi 2009–2010. Hän pelasi debyyttiottelunsa 16. lokakuuta 2009 vierasottelussa JYPiä vastaan, kun David Leggio vaihdettiin Ortioon kolmannessä erässä TPS:n ollessa 6–0-tappiolla. Ortio ei päästänyt maaleja ja torjui viidesti.[4] Ensimmäisen ottelunsa aloittavana maalivahtina Ortio pelasi 3. joulukuuta 2009 kotona Kärppiä vastaan ja torjui joukkueelle 5–3-voiton. 20 kertaa ottelussa torjunut Ortio palkittiin Ilta-Sanomien yhden tähden tähtipelaajana.[5] Hän pelasi liigassa kolme ottelua ja 16 ottelua A-nuorissa. Ortio pelasi myös 14 ottelua lainalla Mestis-joukkue TuTossa ja alle 20-vuotiaiden maajoukkueessa.[3]

Kaudella 2010–2011 Ortio nousi joukkueen kakkosmaalivahdiksi Atte Engrenin jälkeen. Hän pelasi 15 SM-liigaottelua ja pelasi myös lainasopimuksilla 10 Mestis-ottelua TuTossa, alle 20-vuotiaiden maajoukkueessa ja KooKoossa.[6] Ortio pelasi myös A-nuorissa. Maaliskuussa 2011 TPS:n SM-liigakauden päätyttyä Ortio teki tulokassopimuksen hänet varanneen Calgary Flamesin kanssa.[7] Hän pelasi loppukaudella joukkueen farmissa Abbotsford Heatissa yhden AHL-ottelun.[3]

Ortio aloitti kauden 2011–2012 Abbotsford Heatissa. Hän jäi lopulta kolmosmaalivahdiksi Leland Irvingin ja Danny Taylorin jälkeen ja palasi tammikuussa 2012 juuri ennen tammikuun siirtoikkunan umpeutumista lainasopimuksella TPS:ään.[8][3] Hän toimi loppukaudella joukkueen ykkösmaalivahtina epävarman Marek Schwarzin edellä.[9]

Toukokuussa 2012 Ortio siirtyi Helsingin IFK:hon yksivuotisella lainasopimuksella, koska hänen pelaajaoikeutensa omisti vielä Calgary Flames.[10] Ortio palasi kaudeksi 2013 Abbotsford Heatiin, mutta kausi ei lähtenyt hyvin käyntiin eikä Ortio saanut syyskaudella mahdollisuutta pelata joukkueessa ja hänet siirrettiin ECHL-liigassa pelaavan Alaska Acesin kokoonpanoon.[11] Ortio pelasi neljä ottelua Alaskassa torjuntaprosentilla 94.4%[12] ja hyvien peliesitystensä ansiosta sai kutsun takaisin AHL-liigan Abbotsford Heatin kokoonpanoon. Tämän jälkeen kausi AHL:ssä lähti hyvin käyntiin ja Ortio nousi joukkueensa ykkösmaalivahdiksi.[13][14] Ortio teki NHL-debyyttinsä Calgary Flamesin paidassa 27 helmikuuta 2014 kotiottelussa Los Angeles Kingsiä vastaan. Samassa ottelussa myös Markus Granlund teki NHL-debyyttinsä Calgaryn paidassa.[15]

Heinäkuussa 2014 Ortion jatkosopimus Calgaryn kanssa julkistettiin.[16] Seuraavalla kaudella hän aloitti AHL:ssä, jossa hänet valittiin pelaamaan tähdistöotteluun.[17] Muutama päivä valintansa jälkeen hän sai kauden ensimmäisen kutsunsa NHL:ään.[18] Hän pelasi kauden ensimmäisen NHL-ottelunsa 11. tammikuuta. Hän otti ottelussa uransa ensimmäisen nollapelin 36 torjunnalla ja tuli valituksi ottelun ykköstähdeksi Calgaryn ottaessa 1–0 -voiton Vancouver Canucksista.[19]

Paluu Eurooppaan 2016–

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaudeksi 2016–2017 Ortio siirtyi yksivuotisella sopimuksella SHL-seura Skellefteån riveihin.[20] Keväällä 2017 Ortio allekirjoitti vuoden mittaisen jatkosopimuksen seuran kanssa,[21] ja kärkkyi myös NHL-sopimusta, jota ei kuitenkaan tullut.[22]

Kaudeksi 2018–2019 Ortio siirtyi yksivuotisella sopimuksella KHL-seura Vitjazin riveihin.[23] 30. tammikuuta 2019 pelatussa ottelussa Ortiolle merkittiin siirretyn rangaistuksen aikana syntynyt maali hänen oltuaan Vitjazin pelaajista viimeinen kiekkoon koskenut.[24] Kaudeksi 2019–2020 Ortio solmi sopimuksen NL-seura ZSC Lionsin kanssa.[25] Kaudeksi 2020–2021 Ortio siirtyi yksivuotisella sopimuksella KHL-seura Barys Nur-Sultanin riveihin.[26] Kauden päätteeksi hän teki vuoden mittaisen jatkosopimuksen.[27] Keväällä 2022 Ortio teki kaksivuotisen sopimuksen Ruotsin pääsarjaan SHL:ään takaisin nousseen HV71:n kanssa.[28]

Syyskuussa 2024 Ortio palasi SM-liigaan ja siirtyi marraskuun loppuun ulottuvalla sopimuksella Ässiin. Sopimuksessa on optio ulkomaille siirtymisestä marraskuun maajoukkuetauosta alkaen. Hänet hankittiin joukkueeseen paikkaamaan Niklas Rubinin loukkaantumista.[29] Marraskuussa hänen sopimustaan jatkettiin joulukuun loppuun saakka. Sopimus sisältää option ulkomaille siirtymisestä 15. joulukuuta alkaen.[30]

Maajoukkueura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mitalit
Maa:  Suomi
Miesten jääkiekko
Alle 18-v. MM-kilpailut
Pronssia Pronssia Yhdysvallat 2009 jääkiekko

Ortio pelasi alle 17-vuotiaiden World Hockey Challengessa vuonna 2008, ja alle 18-vuotiaiden MM-kilpailuissa vuonna 2009 voittaen pronssia. Alle 20-vuotiaiden MM-kilpailuissa Ortio pelasi vuosina 2010 ja 2011, jolloin hän toimi molemmilla kerroilla Suomen ykkösmaalivahtina. Vuoden 2011 turnauksessa hänet valittiin Suomen top-3-pelaajaksi.[3]

Helmikuussa 2012 Ortio kutsuttiin sairastuneen Ari Ahosen tilalle Ruotsin Euro Hockey Tourin Oddset Hockey Gamesiin.[31] Hän pelasi ensimmäisen A-maaottelunsa 12. helmikuuta 2012 turnauksen päätösottelussa Ruotsia vastaan, joka päättyi 1–3-tappioon. Hän torjui ottelussa 33 laukausta ja palkittiin Suomen parhaana pelaajana.[32]

Ortio edusti Suomea MM-kilpailuissa vuosina 2013 ja 2017.[3]

Yhteensä Ortio on pelannut 15 A-maaottelua.[3]

Muuta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ortion isä Kai Ortio pelasi 45 SM-liigaottelua TPS:ssä ja valmensi Jonia TuTon B-nuorissa kaudella 2007–2008 ja TPS:n A-nuorissa kaudella 2008–2009.[3]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Urheilukoulun 3/10 saapumiserän urheilijat valittu 30.4.2010. Urheilukouluntuki. Viitattu 25.3.2016.
  2. ↑ Joni Ortio Hockey's Future. Viitattu 6.9.2012. (englanniksi)
  3. ↑ a b c d e f g h i j k Joni Ortio at eliteprospects.com www.eliteprospects.com. Viitattu 15.3.2021. (englanniksi)
  4. ↑ Tilastot – SM-liiga 16.10.2009. SM-liiga. Arkistoitu 15.8.2010. Viitattu 6.9.2012.
  5. ↑ Tilastot – SM-liiga 3.12.2009. SM-liiga. Arkistoitu 14.8.2010. Viitattu 6.9.2012.
  6. ↑ Joni Ortio pikavisiitille Kouvolaan 18.10.2010. Jatkoaika.com. Viitattu 6.9.2012.
  7. ↑ Flames sign Joni Ortio 30.3.2011. Calgary Flames. Viitattu 6.9.2012. (englanniksi)
  8. ↑ Joni Ortio palaa TPS-maalille 27.1.2012. Jatkoaika.com. Viitattu 6.9.2012.
  9. ↑ Strozyk, Matias: TPS:n pelaaja-arvostelut 2011–2012 6.4.2012. Jatkoaika.com. Viitattu 6.9.2012.
  10. ↑ HIFK yllätti maalivahtihankinnallaan – Peltoselle jatkosopimus 3.5.2012. Ilta-Sanomat. Arkistoitu 24.9.2015. Viitattu 18.3.2013.
  11. ↑ http://yle.fi/urheilu/joni_ortio_hakee_vauhtia_alaskasta/6881790
  12. ↑ http://echl.com/stats/player.php?id=3703 (Arkistoitu – Internet Archive)
  13. ↑ Ortio kasvanut AHL:n huippuvahdiksi – "Olin lapsi viimeksi täällä pelatessani" yle.fi. Viitattu 15.3.2021.
  14. ↑ AHL-viikko: Ortio ryminällä sisään AHL:ään yle.fi. Viitattu 15.3.2021.
  15. ↑ http://yle.fi/urheilu/calgaryssa_suuri_suomalaispaiva_-_granlund_ja_ortio_nhl-debyyttiin/7110433
  16. ↑ Ortiolle jatkosopimus Flamesiin 24.7.2014. Jatkoaika.com. Viitattu 11.1.2015.
  17. ↑ AHL:n tähdistöottelussa myös suomalaisväriä 6.1.2015. Jatkoaika.com. Viitattu 11.1.2015.
  18. ↑ Suomalaisrynnistys: neljä ylöskutsua NHL:ssä 8.1.2015. Jatkoaika.com. Viitattu 11.1.2015.
  19. ↑ Ortiolle uran ensimmäinen nollapeli 11.1.2015. Jatkoaika.com. Viitattu 11.1.2015.
  20. ↑ Laakkonen, Arimo: NHL jää taakse – Ortio siirtyy Ruotsin suurseuraan: "Emme voineet sanoa ei" Yle. 7.9.2016. Viitattu 7.10.2024.
  21. ↑ Leijonavahti jätti NHL:n, loistaa nyt Euroopan suurseurassa: ”Pohjois-Amerikka on yhä mielessä” 1.8.2017. Leijonat.com. Viitattu 7.10.2024.
  22. ↑ Leijonavahti jäi ilman NHL-sopimusta – palaa tutun ruotsalaisjätin maalille 1.8.2017. Leijonat.com. Viitattu 7.10.2024.
  23. ↑ Savonen, Ilari: KHL-seura vahvisti: Leijonista tuttu Joni Ortio haaviin MTV. 7.5.2018. Viitattu 7.10.2024.
  24. ↑ Leppänen, Jelena: Video: Erikoinen hetki KHL:ssä – maalivahti Joni Ortio teki ottelun voitto-osuman Ilta-Sanomat. 30.1.2019. Viitattu 7.10.2024.
  25. ↑ Huttunen, Sasha: Leijonavahti Joni Ortio löysi uuden huippuseuran Iltalehti. 3.10.2019. Arkistoitu Viitattu 7.10.2024.
  26. ↑ Kokenut maalivahti Joni Ortio siirtyy Sveitsistä KHL:ään Yle. 29.5.2020. Viitattu 7.10.2024.
  27. ↑ Silventoinen, Juho: Joni Ortiolle jatkopesti KHL:n kazakstanilaisseuraan Jatkoaika. 12.5.2021. Viitattu 7.10.2024.
  28. ↑ Joni Ortio ja Kristian Vesalainen siirtyvät Ruotsin liigaan Satakunnan Kansa. 23.5.2022. Viitattu 7.10.2024.
  29. ↑ Ruusunen, Jaakko: Joni Ortio Ässien maalille assat.com. 17.9.2024. HC Ässät Pori Oy. Viitattu 17.9.2024.
  30. ↑ Ruusunen, Jaakko: Joni Ortio jatkaa Ässissä assat.com. 14.11.2024. HC Ässät Pori Oy. Viitattu 14.11.2024.
  31. ↑ Ahonen sairaana, Ortio tilalle Jatkoaika.com - Kaikki jääkiekosta. Viitattu 15.3.2021.
  32. ↑ http://sjlrap01.lahtis-enterprises.com/statistics/hockey/rt_event_frame.php?GAMEID=1017&LANG=EN&TYPE=81&SEASON=2012 [vanhentunut linkki]
Ässät – SM-liiga

3 Anttalainen | 7 Vuori | 8 Viljanen | 9 Lipiäinen | 10 Virtanen | 16 Noiva | 18 Ylitalo | 19 Juhola | 20 Talaja | 21 Kučeřík | 23 Heinilä | 25 Boelius | 26 Ojantakanen | 28 Hellman | 29 Hämeenaho | 32 Ortio | 34 Palola | 35 Rovio | 36 Kaarlehto | 37 Määttä (A) | 39 Kärki | 41 Rubin | 44 Järvinen (C) | 47 Tammela | 51 Salmela (A) | 61 Viitala | 66 Riekkinen | 67 Puutio | 71 Eskola | 73 Erholtz | 74 Tiivola | 78 Fabre | 86 Knihti | 93 Vanhatalo
Valmentajat Pikkarainen – Turunen – Hyvönen – Vidman – Rosendahl

Suomen joukkue – Jääkiekon MM-kilpailut 2013

2 Laakso | 4 Väänänen | 5 Kukkonen (C) | 6 Mäntylä | 10 Hagman (A) | 12 Anttila | 15 Hytönen | 18 Lepistö | 19 Savinainen | 20 Pesonen | 21 Melart | 23 Salminen | 27 Kontiola (A) | 28 Korpikoski | 31 Ortio | 32 Raanta | 35 Engren | 37 Haataja | 38 Hietanen | 39 Viitaluoma | 40 Koskiranta | 41 Pihlström | 46 Jalasvaara | 50 Aaltonen | 64 Granlund | Valmentaja Jalonen

Suomen joukkue – Jääkiekon MM-kilpailut 2017

4 Lehtonen | 5 Kukkonen (C) | 6 Jaakola (A) | 15 M. Aaltonen | 19 Savinainen | 20 Aho | 23 Kemppainen | 24 J. Lajunen | 29 Säteri | 31 Ortio | 33 Hännikäinen | 36 Järvinen | 37 Pyörälä | 38 Hietanen | 39 Puljujärvi | 40 Sallinen | 41 Pihlström | 47 V. Lajunen | 50 J. Aaltonen | 51 Filppula (A) | 55 Ohtamaa | 60 Honka | 62 Osala | 70 Korpisalo | 96 Rantanen | Valmentaja Lauri Marjamäki

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Joni_Ortio&oldid=22825451”